perjantai 15. marraskuuta 2013

Aikaa tuhraantuu


Tuntuu siltä, että aikaa tuhraantuu ihan älyttömästi kaikenlaiseen säätämiseen. Niin kuin nyt esimerkiksi tuon vanhan antennin poistamiseen. Eihän se meitä siellä katolla olisi niin hirveästi häirinnyt, mutta kun sata metriä rautaputkea tuli katossa olevasta reiästä sisään keskelle keittiötä (ja sateella vettä siitä samaisesta reiästä), niin aateltiin sitten, että otetaan nyt kuitenkin se sieltä pois. Oli siinä taas vaimolla olemista ja miettimistä, että olikohan ne henkivakuutukset kunnossa ja mitenhän mä sit pärjään kolmen lapsen kanssa, jos toi tyyppi tupsahtaa tuolta alas omia aikojaan? Siellä se keikkui, syksyisen sateen kastelemalla peltikatolla, ja hinkkasi antennihässäkkää irti. Lähtihän se - pala palalta. Ja katossa olevan reiänkin mies paikkasi näppärästi peltipalalla. 

No okei, olihan ne turvaköydetkin käytössä.



Ja säätöä oli pihalaatoituksen paikkaaminenkin. Sitähän jouduttiin purkamaan aikalailla maalämpöputkien takia. Rouvalla oli selkä kipiä muutaman päivän tämän urakan jälkeen.




Ja kun vauhtiin pääsin, niin laatoitin tuon invaluiskankin samalla...Tai ei se ihan samalla mennyt. Huomatkaa, että puista on pudonneet lehdet näiden kahden laatoitussession välissä. 


Suoraan sanottuna oli vain helpompi käyttää ylijääneet laatat tähän luiskaan, kuin roudata ne talon taakse talvisäilöön ja sitten taas ensi keväänä ihmetellä, että mihinköhän nämä laatat seuraavaksi kantaisi.




Eristeitä kehiin ennenkuin pakkanen paukkuu


On tainnut vierähtää jokunen tovi siitä kun viimeksi olen päivitellyt Villa Ylänteen tilanteista. Suonette anteeksi.

Kyllä, kyllä, hommissa on oltu joka päivä. Ja edistystäkin on tapahtunut. Suurin ilonaihe on ollut villojen saaminen seinille ja yläpohjaan. Alla hieman kuvamateriaalia aiheesta.

Yläkerran katot vuorattiin ilmansulkupaperilla ja koolattiin. Ulkoseiniin asennettiin tuulensuojalevyt, joiden taakse tietenkin  jätettiin tilaa ilmankierrolle. Kuvista huomasin, että tulihan ne sähkötkin asennettua yläkertaan tässä välissä!



Sitten saapuivat villanpuhaltajat ja pojat se oli pölyistä hommaa. Onneksi ei itse tarvinnut kuin ihastella vierestä!








Seuraavana päivänä kun pöly oli lähes laskeutunut, talossa näytti jo aivan valmiilta! Mahtava fiilis, kun vihdoinkin alkaa tapahtua jotain näkyvää suurin harppauksin.





Ja voi hyvänen aika. Tännehän voisi jo muuttaa, nyt kun villojen päälle on saatu jo siistit paperitkin!



Yläpohjan eli vintin puhallus tapahtui eri päivänä kuin seinien märkäpuhallus. Vintti imuroitiin puhtaaksi jo viime talvena. Jukka asensi vintille vähän lisää vasoja, jotta saadaan sitten niiden päälle rakennettua tukevampi "lattia" vintille. Samoin tässä vaiheessa oli kätevä vetää muutamia sähköjohtoja vintin kautta yläkertaan.



Uskomatonta että tämä vintin villoitus hoitui yhden miehen voimin ja noin parissa tunnissa. Todella tehokasta. Villat imettiin suoraan kontista ja sinne se pölisi vintille kuin puuterilumi suksien alta rinteessä.





Täytyy vain toivoa, että tuota puuteria nyt meni joka rakoon riittävästi, jotta lämpö pysyy talossa sisällä eikä nouse enää tänä talvena tuonne vintille...Villaa puhallettiin vintille 60 cm. Luulisi riittävän.