perjantai 29. maaliskuuta 2013

Purkuhommiin siis


Alkusyksy meni lähinnä tutkaillen paikkoja. Varovasti sieltä täältä. Jukka kulki huoneesta toiseen, "koputteli" seiniä, raotteli listoja, konttasi vintillä.




Vintti saikin ensimmäisenä kuulla tuomionsa: purkuun koko kerros. Vintille oli rakennettu 1980-luvulla ilmanvaihtokonehuone. Myöhemmin 90-luvulla nämä tilat oli muutettu työ- ja arkistointitiloiksi. Kattoeristeeksi oli laitettu tietysti lasivillaa. Vasemmalla kädellä ja silmät kiinni. Talvella vintillä olleiden huoneiden lämpö lämmitti kattoa ja sulatti lumikerrosta. Katon reunalle muodostui huikeita jääpuikkoja ja valtavat lumi- ja jäämassat rytisivät alas. Talven vaarat ennakoitiin jo hyvissä ajoin syksyllä, jolloin Jukka asensi katolle lumiesteet ja samalla myös huoltotason. 





Vintin purku aloitettiin hyvissä ajoin, mutta talvi tuli vuonna 2012 nopeasti. Ja vaikka vinttihuoneissa ei lämpö päällä ollutkaan, kuten ei myöskään koko yläkerrassa, niin sen verran huonosti yläpohja eristi lämpöä, että sinne se vähäinenkin lämpö talosta karkasi, ylös vintille ja katolle lunta sulattamaan.






Kaikki levytykset, lasivillat ja muovit saivat luvan lähteä vintiltä. Turhat väliseinät matalaksi. Vintin kuuluu olla avointa tilaa ja tuulen tulee päästä vinkumaan esteettä talon päästä päähän. Näytti siltä, että kaikki Leppävaaran hiiret olivat pitäneet majaa vintillä. Lasivilloista löytyi hellyttäviä pesäkyhäelmiä, aivan selkeästi makuuhuoneet, keittiöt ja wc:t  erikseen. Nyt, ainakin hetken aikaa, tämä hiiriyhteisö on koditon.


Yläpohja on alunperin ääni- ja lämpöeristetty hiekalla ja turpeella. 80-luvun remontissa yläpohjaan oli lisätty lasivillaa. Päätettiin, että imuroidaan vintiltä kaikki pois, jotta nähdään että lappeet ja muut rakenteet ovat kunnossa. Kutsuttiin siis imuriauto paikalle. Yhden päivän homma ja 10.000 kg moskaa saatiin ulos. 





Puhdasta tuli.







Nyt vaan sitten riittävästi puhallusvillaa yläpohjaan eristeeksi, jottei ensi talvena enää lämmitetä peltikattoa ja sulateta lunta.  


  

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kakluunit


Ennen kuin järkytän lukijoita rakennuksen todellisella tilalla, haluan esitellä alkuperäisen lämmitysjärjestelmän. Talossa on kaikenkaikkiaan 7 kaakeliuunia.

Eteishallissa vieraita tervehtii tämä kaunotar, kuviointina näyttäisi olevan tuttuja kesäkukkia.




Alakerran pääsalissa asukkaita on lämmittänyt tämä jyhkeä uuni. Koristereunuksen vasemmassa kulmassa on harmittava halkeama, mutta korjattavissa.




Ensimmäisessä sivusalissa on havunvihreä muita uuneja huomattavasti matalampi yksilö. Käpyaiheiset koristeet tekevät siitä kuitenkin kakluunikisan ehdottoman ennakkosuosikin.





Toisessa sivusalissa vahtia pitää charmikas, melkeinpä sotilaallisen ryhdikäs uuni.  



Alakerran kolmannessa sivusalissa tämä sulotar tuo mieleen Suomen suven lämmön.





Yläkerran kuutta huonetta on lämmittänyt vain kolme kakluunia, joista yksi on purettu aikojen saatossa pois. Yläkerran huoneista vain siis korkeintaan kolme on ollut ympärivuotisessa käytössä. 

Tätä uunia ahdisti yläpuolelta ilmastointiputkien kotelot. Nyttemmin jo poispuretut.




Yläkerran pääsalissa on samanlainen kakluuni kuin yhdessä alakerran sivusaleista. Vain yhtä kaakelikerrosta matalampana.


Harmiksemme jouduimme heti toteamaan, että kaikki kakluunit on sähköistetty. Sähkövastukset saa kuitenkin helposti poistettua. Kunhan hormit on tarkistettu ja tarvittaessa kunnostettu, palaa näissä uuneissa jatkossa talvisin tuli.

Remontin edetessä alakerran keittiön alla sijaitsevasta ryömintätilasta löytyi erinäisiä kaakeleita, joista osa näyttäisi olevan "varaosia" olemassa oleviin uuneihin. Aikamoinen läjä löytyi myös numeroituja kaakeleita, jotka voisivat olla peräisin yläkerran yhdestä huoneesta, jossa selvästikin on joskus ollut uuni, mutta joka aikojen saatossa on purettu pois. Nämä kun jaksaisi putsata...




  

Eliel oli hyvä mies


Muutamaan otteeseen on käynyt mielessä miten paljon vaivaa rakennushommissa ennenvanhaan nähtiinkään. Villa Ylänteen ikkunat ovat kuin kermakakku. Samoin sisäovet. Syksyllä kun aurinko paistoi ja huomasin miten likaiset ikkunat olivat, toivoin, ettei Eliel olisi paneutunut moisiin yksityiskohtiin.

Tässä yläkerran ikkunoita.




Ja tässä pääasisäänkäynnin koristeiloittelua.




Keskikerroksen haasteet ikkunanpesijälle.



Ovet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa. Tarkemmin katsottuna näyttää kuitenkin siltä, että edellinen maalari on vetäissyt pintaan vain pohjamaalin ja heittänyt sitten pensselit naulaan. Vanhan maalin pois rapsuttelua ei kuitenkaan tarvinne tehdä, vaan todennäköisesti vedämme uuden pintamaalin vanhan päälle kunhan suuremmat remonttihaasteet on selätetty. 










Kahvat saattavat mennä vaihtoon...

Päällisin puolin näytti siis hyvältä ja minä olin valmis muuttamaan sisään pienen syyssiivouksen jälkeen. Rakas mieheni, pääurakoitsija hankkeessamme, päätti kuitenkin tutkia rakennusta pintaa syvemmältä ja siitä se sitten lähti. Mopo käsistä...